Oskillaattori
Jos haluat vastaanottaa AM -lähetettä, tarvitset värähtelijän eli oskillaattorin, joka värähtelee halutulla taajuudella.
Kide alkaa värähdellä sille ominaisella taajuudella, kun siihen kytketään jännite (ns. pietsosähköinen ilmiö). Kiteitä käytetään tietokoneessa, televisiossa yms, kun halutaan saada aikaan yksi, tietty taajuus.
Oskillaattorin voi valmistaa myös kelan ja kondensaattorin yhdistelmällä. Piirin värähtelytaajuus riippuu kelan ja kondensaattorin arvoista, joten värähtelytaajuuden voi tehdä säädettäväksi.
Värähtelypiirin hyvyys ilmoitetaan ns. Q -kertoimena. Mitä pienempi Q-arvo on, sitä enemmän piirissä tapahtuu häviöitä. Kiteessä tapahtuu vähän häviöitä, joten sen Q -arvo on erittäin korkea (satoja). Kela-kondensaattoripiirin Q-arvoa voidaan parantaa käyttämällä hopeoitua kelaa ja ilmaeristeistä kondensaattoria.
Jos vastaanottimen värähtelypiirin Q-arvo on korkea, vastaanottimen valintatarkkuus eli selektiivisyys on hyvä ja lähekkäin olevat radioasemat voidaan erottaa toisistaan.
Suora vastaanotin
Kaikkein yksinkertaisin AM -vastaanotin on ns. suora vastaanotin, jossa on ainoastaan oskillaattori ja ilmaisin, jossa ääni erotetaan kantoaallosta.
Tällaista vastaanotinta kutsutaan myös nimellä kidevastaanotin. Suoran vastaanottimen etuna ovat laitteiston yksinkertaisuus ja herkkyys eli heikotkin asemat saadaan kuuluviin. Huono puoli on huono selektiivisyys eli pari asemaa kuuluu kerralla ;)
Supervastaanotin
Nykyään lähes kaikki vastaanottimet ovat ns. supervastaanottimia. 
Suurtaajuusvahvistimessa vahvistetaan antennista tuleva värähtely ja ohjataan se sekoittajaan. Oskillaattorissa luodaan halutusta kuuntelutaajuudesta hieman eroava taajuus ja ohjataan sekin sekoittajaan. Sekoittajassa syntyy molempien taajuuksien summa ja erotus. Yleensä summataajuus poistetaan suotimessa. Näin syntyy välitaajuus, jota on helpompi käsitellä kuin pelkkää suurtaajuutta. Välitaajuus etenee vahvistimeen ja ilmaisimeen, jonka jälkeen jäljelle jäänyt ääni vahvistetaan ennen kaiuttimia.
Esimerkki: Haluat kuunnella taajuudella 15460 kHz olevaa AM -radioasemaa. Käännät asemavalitsimen eli oskillaattorin taajuudelle 15010 kHz. Sekoittajassa syntyy molempien taajuuksien summa ja erotus:
15460 kHz + 15010 kHz = 30470 kHz
15460 kHz - 15010 kHz = 450 kHz
Näistä leikataan korkeampi taajuus pois, jolloin jäljelle jää 450 kHz:n välitaajuus.
Supervastaanottimen ongelmana ovat ns. peilitaajuudet. Kuvitellaan, että myös taajuudella 14560 kHz on voimakas radioasema. Silloin sekoittajassa syntyvät taajuudet
15010 kHz + 14560 kHz = 29570 kHz
15010 kHz - 14560 kHz = 450 kHz!
eli myös 14560 kHz:n kohdalla oleva asema kuuluu vastaanottimesta! Näiden peilitaajuuksien poistamiseksi on tehty kaksois- ja kolmoissupereita, joissa nimensä mukaisesti on kaksi tai kolme välitaajuutta.
