Polarisaatio
Vaakasuoraan asennettu antenni, esim. vaakadipoli lähettää vaakapolaroitua radioaaltoa, kun taas pystysuorassa oleva antenni, esim. Ground Plane lähettää pystypolaroitua eli vertikaalista säteilyä. (Polarisaatio määritellään radioaallon sähkökentän voimaviivojen suuntaiseksi.) Polarisaatio ei vaikuta radioaaltojen etenemiseen.
HF -taajuuksilla polarisaatio kiertyy ionosfäärissä, joten asemien polarisaatioeroa ei huomaa. Sen sijaan VHF -taajuuksillaantennien polarisaatioeron huomaa selvästi.
Lähtökulma
Jos HF -taajuuksilla halutaan yhteyksiä mahdollisimman kauas, antennin säteilyn pitää lähteä mahdollisimman pienessä kulmassa kohti horisonttia.
Vaaka-antennien lähtökulmaan vaikuttaa antennin korkeus: mitä korkeammalla antenni on, sitä matalampi on sen lähtökulma. Antennin korkeus maasta pitää kuitenkin suhteuttaa aallonpituuteen. 3,5 MHz:n taajuutta vastaava aallonpituus on 80 metriä, joten 20 metrin korkeus on vain yksi neljäsosa aallonpituudesta kun taas 28 MHz:n taajuudella vastaava korkeus on kaksi aallonpituutta! Alla olevassa kuvassa on esitetty dipolin lähtökulmat 0,1 ja 1 aallonpituuden korkeudessa.
Matalalla olevan dipolin säteilykuvio on siis lähes suoraan ylöspäin.
Vertikaaliantennin lähtökulma on matala ja korkeus ei vaikuta siihen läheskään niin voimakkaasti kuin vaaka-antennien.
Säteilykuvio
Vertikaaliantenni on ympärisäteilevä eli se lähettää säteilyä joka suuntaan. Korkealla olevalla dipolilla on suuntakuvio: säteily on pienintä lankojen päiden suuntaan.
Yagiantennin yhteydessä puhutaan etu-takasuhteesta, joka kertoo eteen- ja taaksepäin suuntautuvien säteilyjen suhteen.
