Radioaalto, kuten valokin, etenee suoraan. Kuitenkin ilmakerrosten lämpötilaerot yms. saavat aallon taipumaan hieman kohti maanpintaa. Taipuminen on kuitenkin niin pientä, että ilman muita tekijöitä radioyhteydet rajoittuisivat kotimaahan.
HF -taajuudet
Alle 30 MHz:in taajuuksilla radioaallot heijastuvat ilmakehän yläosassa olevasta IONOSFÄÄRISTÄ, jolloin pitkät, kansainväliset yhteydet onnistuvat helposti.
Ionosfääri jakautuu kolmeen kerrokseen (D,E ja F), joista ylin F-kerros heijastaa aaltoja. (Päiväsaikaan F -kerros on jopa kahdessa osassa F1 ja F2.) Ionosfäärin "kunto" vaihtelee vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan ja kaikkein eniten auringonpilkkujen määrän mukaan.
Talvi-iltaisin yhteydet Keski-Eurooppaan onnistuvat mainiosti esim. 3,5 MHz:in tai 7 MHz:in taajuuksilla.
VHF- ja UHF -taajuudet
Ionosfääri päästää yli 30MHz:n taajuudet lävitseen, joten mikäli näillä taajuuksilla halutaan pitkiä yhteyksiä on turvauduttava erikoiskeinoihin.
EME, Earth-Moon-Earth -yhteyksissä radioaalto suunnataan Kuuhun, josta pieni osa heijastuu takaisin. Tässä yhteysmuodossa tarvitaan suuria antenneja ja tehoja.
Meteorisironta eli Meteor Scatter -yhteyksissä radioaalto suunnataan pienten meteorien ilmakehään jättämiin palojälkiin, jotka heijastavat hetken radioaaltoja.
Troposfäärisessä etenemisessä kylmän ja lämpimän ilmamassan väliin syntyy radioaaltoja kuljettava kerros, jolloin pitkätkin yhteydet ovat mahdollisia. (Tropo)
ES -etenemisessä ilmakehässä on radioaaltoja voimakkaasti heijastava keskus, joka syntymekanismi on epäselvä.
